Ylläpito menee sekaisin täällä jo vietetyistä viikoista :) Tämä viikko on mennyt hieman kahtiajakoisissa merkeissä. On alkanut ensimmäiset kulttuuri-shokki oireet ilmenemään. (Shokki on ehkä liian voimakas sana tähän käytettäväksi - oireita kutsutaan ehkä myös koti-ikäväksi ;)

Ennen lähtöä, itseasiassa jo keväällä meille pidettiin luento koululla asiasta, että mihin kaikkeen kannattaa varautua päänsisäisesti. Ja yksi oli se, että jossain vaiheessa - lähes poikkeuksetta- alkaa tuntumaan siltä, että kaikki asiat uudessa maassa tuntuu ikäviltä ja tyhmiltä, kun taas kotona asiat olisivat niin paljon paremmin. Juu, miulle iski toi :) Se lähinnä sai alkunsa tästä lääkärihärdellistä, ja siitä kuinka vaikeaa sinne on oikeasti päästä. Ongelma on se, etten enää ole sänkypotilas vaan normi-elämä on suht normaalia - oireita on vain urheillessa. Ja urheiluksi nykyään lasketaan vain käveleminen, muut lajit tuntuvat liian raskailta. Joten miusta tuntuu, etten ole heidän mielestä tarpeeksi sairas pääsemään lääkärin vastaanotolle. Toisaalta, kolme viikkoa alkaa olemaan aika pitkä aika olla puolikuntoisena, oli Malmöössa sitten kuinka ärkäkkä flunssa-aalto menossa.

Kumminkin, tästä asiaata lähti yhtenä iltana suuri lumipallo-efekti käyntiin, ensin säähän ja sitä kautta kaikkeen. Kaikki asiat alkoivat tuntumaan Suomessa paremmalta. Mutta onneksi rakkaat kämppikset ehdottivat pokerin pelaamista juuri samaisena iltana ja tumma hetki katosi :) Ystäviäni Suomessa alkaa olemaan ikävä, toki mese on olemassa, mutta se ei ole läheskään sama asiat kuin vaikkapa piknikki Suomenlinnassa :)  Ikävä on sitä, että pystyisi oikeasti juttelemaan ihmisen kanssa, siten että ihminen tuntee siun tarinan ja olo-suhteet etukäteen, eikä tarvitse selittää jokaista asiaa hyvin pitkän kaavan kautta. Ja ikävä on myös jutella suomeksi. Hassua, tämmöistä en osannut odottaa. Vaikka voin sanoa osaavani puhua englantia hyvin, niin varsinkin syvemmissä keskusteluissa kaipaa sitä, että voi ilmaista asiansa ja tunteensa juuri oikealla sanalla, tietyllä sävyllä, eikä vaan ylimalkaisesti.

Mutta siitä pokeri-illasta. Pelasin elämäni ensimmäistä kertaa nyt tätä niin trendikästä Teksas Hold'emiä. Ja jäin koukkuun. Oikeaa pokeria olen aina pitänyt liian vaikeana, mutta tämä oli helppoa. Varsinkin kun on tullut katsottua kyseistä peliä televisiosta. (jeps). Toisaalta minulla saattoi olla aloittelijan tuuriakin mukana. Perjantaina mentiin uudestaan keilailemaan, grönlantilainen Ann-Marie oli porukan mukana. Illalla mentiin pubiin istuskelemaan, lopulta istuskeltiin siellä niin kauan, että kotona oltiin neljältä. :) Täällä on niin ihanaa käydä pubeissa ja yökerhoissa, koska aamulla herätessään ei lemua tupakansavulle. Ei yhtään. Ja se parantaaa huomattavasti oloa ;) (tämä on siis tupakoimattoman ihmisen mielipide ;)

Lauantaina miulla oli  leffapäivä, ensin katsoin sivistysmielessä elämäni ensimmäisen Ingmar Berigmanin leffan. Illalla mentiin tyttöjen kanssa katsomaan Blood Diamond-elokuva leffaan ja lopulta piti yöllä katsoi hömppä-teinileffa, että sai ajatukset pois aiemmasta leffasta. Blood Diamond kertoo Sierra Leonen tilanteesta 2000-luvun vaihteessa. Maa olisi rikas, jos kaikki löydetyt timantit myytäisiin laillisesti ja saatu raha menisi kansalle. Mutta maata hallitsee kapinallisten joukko, ja timantit kulkevat heidän kauttaan ja saadut rahat tulevat heille. Kapinalliset myös ryöstävät ja tuhoavat paikallisia kyliä mielivaltaisesti. Tappavat muut, ja ottavat poikalapset lapsisotilaiksi. Mielestäni on hyvä, että tehdään tositarinaan perustuvia, kantaa-ottavia elokuvia, jossa tuodaan esille epätasa-arvo, mikä tällä pallolla vallitsee. Mutta se väkivalta mitä elokuvassa käytettiin oli uskomatonta. Ymmärrän, että kyseisestä aiheesta kun tehdään elokuva, niin siinä on mukana väkivältaa - mutta nyt tuntui, että sillä oikein mässäiltiin. Vähempikin olisi riittänyt kertomaan tarinan. Elokuva oli väkivaltaisin elokuva, minkä olen koskaan nähnyt. Tosin hyvin harvoin katson action-leffoja, joten vertailu-asteikko on hyvin kapea ;) Minun piti teatterissa vähän väliä tuijottaa utgång-kylttiä, kun ei enää pystynyt katsomaan tappamista. Leffan jälkeen mentiin kevyellä iltapalalle pitseriaan. Lauantaina tuli opittua se, että huoltoasemat täällä menevät kiinni kymmeneltä illalla. Mikä tuli suurena yllätyksenä ABC'hin tottuneelle ihmiselle. Lauantain-oppi numero kaksi oli se, että Harry Pottereistä (kuten varmaan nyt sitten muistakin brittiläisistä kirjoista) tehdään oma amerikkalainen painoksensa. justjust. Kuulemma tekstistä muutetaan noin seitseman sanaa, (joskus jopa kirjan nimi), mutta se on tärkeää että ne muutetaan. 

Sunnuntaina oli IHANA, aurinkoinen päivä. Samaa mieltä oli myös kaikki muutkin malmölaiset. Kuvia kyseiseltä päivältä löytyy galleriasta. Mentiin Isolden kanssa ulos, ja oltiin siellä vajaat kolme tuntia nauttien auringonpaisteesta. Väkeä oli uskomattoman paljon kaikkialla. Pahimmillaan joutui raivaamaan tietä, että pääsee eteenpäin. Kouvolassa näkee tyyppejä yhtä paljon liikkeella Taiteiden yönä, ja Tampereella ehkä joulu-ostoksilla :) Mutta oli se niin ihanaa, nim. kolme viikkoa pelkkää harmaata. 

Illalla oli se suuri ruokahetki. Mie päätin suuren pohdinnan jälkeen tehdä vain pullia, sen verran suuri haaste se miulle oli. Iidan kärsivällä avustuksella sain elämäni ensimmäiset pullat tehtyä. Tosin monta kertaa olin jo luovuttaa. Ensimmäinen tuskaisuus iski kun ohjeessa sanottiin että n. 10 desiä jauhoja ja mie olin laittanut jo 15 desiä eikä taikina irronnut juuri yhtään..Jonka takia sitten olin varma, että tekeleestä tulee sämpylöitä raesokeri kuorrutuksella. Mutta kaksi tuntia niiden tekemiseen kaikkineen meni, innostuin Iidan ohjeen perusteella tekemään puolikkaasta taikinasta korvapuusteja. Ja niistä varsinkin tuli suosikkeja. Kun olin ensimmäisen pellillisen saanut uunin, päätin etten enää ikinä tee pullia uudestaan, mutta jo nyt on mieli muuttunut. Ihanaa kuulua uusavuttomien kerhoon, kun pullien leipomisesta saa näin suuren spektaakkelin :) 

Katie oli tehnyt korppu-herkkusieni alkupaloja, sekä hieman uunissa sulatettua Brie-juustoa vadelmahillolla. NAMI! Suuri juustoherkuttelija oli myyty. Theressa teki pinaatti, feta, aurinkokuivattu tomaatti- nyyttejä sekä peruna - sipuli - valkosipuli - sitruuna - tomaattikastike sekoitusta. Sitruunalohkot kuorineen olivat aika pirteän makuisia ruuan seassa. Isolde teki ranskalaistyyppisen perunalohkoja, kermaa ja juustoa- sekoituksen ja söpö pari teki juustokakun. Fransesco, poika Chilestä, teki sitten tomaatti-sipuli salaatin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi :) Ähky tuli moneen kertaan. Mutta olin niin ylpeä pullistani. :) Ihmiset tuntuivat tykkäävän niistä, toisin kuin salmiakeista joita olin myös ostanut :) Kummallista....

Osan porukan lähdettyä, jäimme pienemmällä porukalla juttelemaan punaviinilasillisten kanssa. Keskusteltiin muun muassa 9/11,Irakin sodasta, kuten muutenkin yleisesti politiikasta, maailmansodista, uskonnosta, ihmisten mielikuvista muista maista yms yms. Että näin kevyellä linjalla mentiin :) Nämä keskustelut eri ihmisten kanssa on ihan parasta täällä. Kysyessäni mitä Suomessa valmistettuja tuotteita ihmiset tuntee, niin kukaan ei muistanut mitään :s , Kaikki luulivat, että Nokia on ruottalainen merkki. Jokainen kyllä osasi Nokia sloganin..Katie kysyi, että muita suuria merkkejä Suomella on, mutta ei miulle tullut mieleen kuin paperi ja laivat (toistaiseksi), mutta ne ei nyt juuri tavallista ihmistä kosketa. Kovasti yritin kyllä pohtia muita tunnettuja tuotteita, mutta joudun tunnustamaan etten kyllä muista..

Tämmöistä tänne, toisaalta koti-ikävää olin jo osannut odottaa, ja se tuli myöhemmin kuin uskoin. Huonoja hetkiä on aina joskus, sille nyt ei voi mitään. Oli Suomessa, Ruotsissa tai Timbuktussa. :)

Tämä viikko on miun vika loma viikko, ensi viikolla alkaa Koulu. Miulla alkaa ruotsinkielinen opetus aiheesta konserttituotanto. Opetusta seitsemän tuntia per päivä - joka päivä + iltatunnit päälle. Jippii! Tekemistä! Ainoastaa hieman jännittää, että mitä aion ymmärtää opetuksesta :D