..päivitykset tulee hieman jälkijunassa ja muutamassa osassa etteivät lukijat saa ähkyä lukemisesta!

Kiitos puumerkeistä kaikille niitä kirjoittaneille, on mukava huomata että sivuilla käy muitakin kuin äiti ja isi :)

        

Maisemataide-kuvia :D Kuvia läheiseltä hienosto-alueelta. Sieltä ei löydä kahta samanlaista taloa, arkkitehtien luovuus on ollut aluetta suunnitellessa huipussaan

Maanantaina, viikko sitten siis, uskaltauduin läheiseen uimahalliin vesijumppaan ja uimaan. Seikkailu oli ihan mukava, joten se olisi tarkoitus tehdä uusiksi. Ymmärsin, tai ainakin leikin ymmärtävinäni kaiken mitä ohjaaja selitti :) Olen jopa harkinnut ostaa 10-kortin vesijumppaan niin tulisi sitten käytyä. Matka ei ainakaan pitäisi olla esteenä, uimahalli kun näkyy ikkunasta. Tiistaina mentiin gröönlantilaisen tytön Ann-Marien kanssa teatteriin katsomaan Mio poikani Mioa. Näytelmä esitettiin tietysti ruotsiksi, mutta alku hankaluuksien jälkeen ymmärsin mielestäni hyvin näytelmän. Tietysti se hieman auttoi, että se oli lastennäytelmä, joten asiat selvitetään suht selkeästi.  

        

Minä ja Ann-Marie -Gröönlanti triviaa: koko Gröönlannissa asuu saman verran ihmisiä kuin Kouvolassa. ja  gröönlantilaiset haluaisivat mielummin olla Kanadan alaisuudessa kuin Tanskan. Itseassa Tanska on lähinnä kirosana heille.

Keskiviikkona yläselän nikama päätti napsahtaa pois paikaltaan ja mie olin selkäpuoli. Pää ei kääntynyt ja käsillä oli vaikea tehdä yhtään mitään. Ja koko ajan sattui. Koitin kaikki maailman venytykset, että saisin nikaman paikoilleen, muttei mikään auttanut. Kauhistelin jo, että joudun menemään ruotsalaiselle lääkärille, koska elo oli suht kauheaa. Siellähän sitten oisin englanniksi yrittänyt sönköttää, että mihin koskee. Ja ruotsalainen lääkäri oisi ymmärtänyt mitä ois ymmärtänyt - ja sekametelisoppa oisi ollut valmis :) Mutta onneksi niin pitkälle en joutunut. Torstaina illalla ruotsin tunnilla ollessani kääntelin päätäni ja vapauttava rusahdus kuului selästä. Tuntui, että taju lähtee ja silmissä sumenee kun veri alkoi kiertämään kunnolla päässä. Torstaina illalla menin vielä Thorsten Dahnin kanssa tanssiteatteria katsomaan. Thorsten työskenteli viime kesänä Savonlinnassa Carmenin valaistussuunnittelijana ja asuu siis oikeasti täällä. Thorstenin kanssa nähtiin ekaa kertaa täällä koska minä en työskennyt Carmenissa. Saatiin yksityiskierros tanssiteatterin sisällä, ja nähtiin ihan mielenkiintoinen show. Ja keskusteltiin paljon Oopperajuhlista :)

Lauantaina kävin keilaamassa ranskalaisen, kahden saksalaisen ja kahden hong kongilaisen kanssa. Vallan kiva paikka, oli samalla hieman ravintola ja yökerho - mielenkiintoinen mutta toimiva sekoitus. Sunnuntaina oli kansainvälisen toimiston järjestämä luistelu naapurihallissa. Seassa oli kokeneita luistelijoita, ja tyyppejä ensimmäistä kertaa luistimilla. Ero ekaa kertaa luistelijoilla oli huima. Toiset eivät uskaltaneet koko aikana irroittaa otettaan kaukalon laidasta, kun taas toiset taas opettelivat takaperinluistelua tunnin päästä. Minä ja aussi-Sam (myöskin elämänsä ekaa kertaa luistimilla) suunniteltiin korografia seuraaviin pariluistelun olympialaisiin.Aiotaan olla olympiahistorian ensimmäinen pari joka tulee eri maista ;) Sam'ista löysin myös sulis-kaverin itselleni. Olin jo lähes vaipunut epätoivoon, etten pääse täällä pelaamaan kun kukaan ei halua pelata mut nyt siis sain parin :)     

       

Kämppikseni Isolde - taustalla Sam ja Jason

Ulkkisten sopeutumista Ruotsiin osa kaksi: amerikkalainen tuskailee meidän kellojärjestelmän kanssa. Heillähän kello on 0-12am /pm. Eli siis kello yksi aamulla on 01pm ja kello yksi iltapäivällä 01pm. Joten hän on vieläkin hukassa meidän kello 13 ja muiden kanssa. Myös desilitrat aiheuttaa kummastusta,  jo saksalaisille ja ranskalaisille käsite on ihan kumma :) Ollaan täällä leivottu valmisaineista milloin pipareita, muffinsseja ja suklaakakkuja. Kuten miulle nyt selvisi, että pannukakku on vieras käsite ulkkiksille niin sitä aion leipoa vielä joku päivä heille. Ongelma on vaan se, että kun viiimeeksi tein Suomessa pannaria niin lopputulos oli suhteellisen huono...Eikä nyt mitään puolikelpoa viitsisi heille tarjota. Asioita joita minä olen oppinut täällä on small talkin alkeet ;) Vaikka kuinka enkun tunneilla selitettiin, että näin käyttäydytään ulkomaalaisten kanssa -ja kun keskustellaan niin joka väliin pitää jotain todeta jotain, niin nyt vasta olen asian uskonut..myös poskisuudelmat ovat ihan kummastuttavia, moni ei niitä tässä porukassa vaihda, mutta jotkut käyttää ja  vielä en oo täysin oppinut  sitä kaava miten se toimii .... :) ja kun se kaava tuntuu vaihtuvan aina vähän väliä. Koko poskisuudelma touhu vähän ahistaa ja Outia lainatekseni miksi suomalaisen pitää aina sopeutua :)  

Nyt pitää lähteä pubikierrokselle, tämän viikon päivityksiä olisi toivottavasti huomenna tiedossa.

Taloja hienosto-alueelta, näitten talojen seinässä on näinkin suloinen lintulauta