Juhlat ohi, päänsäryt kärsitty ja paluu normaaliin elämään. Se oli sitten siinä. Olen niin onnellinen, että sain olla tuolla töissä. Tuntui hienolta huomata, että jotain osaa. Nyt on enää se tyhjä olo - ja ikävä. Sitä alitajuisesti aina ajattelelee, että mitä tyypit tekee siellä teatterilla juuri nyt. Tällä hetkellä siellä on menossa heikon esityksen toinen näytös. Tällä nimenomaisella hetkellä on Ofelia-kohtaus menossa....Jos kuukauden jälkeen on näin vaikea irrottautua porukasta, niin voitte vain kuvitella mitä se oli neljän vuoden Kouvola-ajan jälkeen..Jostain syystä taas rakas kesätyöni ei ole samaa ikävää aiheittanut..:P Itä-Savon kommentin näytelmästämme voitte lukea täältä. (sitä en tiedä kuinka pitkään linkki toimii...) Muutenkin veikkailussa on, että näytelmä tulee aiheuttamaan pientä kohua, se kun ei ole sitä teatteria mitä ihmiset perinteisesti - varsinkin näin pikkujouluaikaan- odottavat. Wait and see.

Nyt fyysisesti sijaitsen taas Helsingissä, (henkisesti siis vielä aivan jossain muualla :) Huomasin, että miun asumisjärjestelyni onkin yht'äkkiä ihan outo. Koti Tampereella kun on vuokrattu, niin jouluun saakka rehellisesti asun muiden nurkissa, ilman omaa vakituista osoitetta. Hassua. Joulun jälkeistä asumista en vielä sitten taas tiedäkkään...Eilen kävin matkalaukku ostoksilla, tulin tämän reissun kanssa siihen tulokseen, että 65l rinkkani on liian pieni puolen vuoden matkalle. Olin aika näky räntäsateisessä Savonlinnassa sunnuntaina. Rinkkani, tietokonelaukun, käsilaukun ja kukkapaketin kokonaispaino oli yli 30 kiloa, eli puolet miun omasta painosta :) Siellä sitten hieman heikko happinen kameli tallusteli pitkin Olavinkatua, ja sain kuin sainkin juuri pizzan ostettua mukaan ennen junan lähtöä. Junaan nouseminen noiden kaikkien tavaroiden kanssa ei ollutkaan niin helppoa, konnari joutui työntää selästä, että tyttö pääsi kyytiin. :)