Viime viikonloppu oli niin ihana - vieläkin hehkutan sitä. Aurinko on vaan niin hieno juttu. Sunnuntaina lähti oikein mielellään puistoon tekemään piirrustuskurssin maisema kotitehtäviäni. Kevään merkit oli jo mukavasti ilmassa, linnut lauloi, kukat kukkii ja pultsarit ovat rantauteneet penkeille. Täällä tosin pultsarit ei ole niin pahoja, koska niiden huutelua ei ymmärrä, niin se ei häiritsekään :) Kirjaston lehtisalista bongasin yhden hyvin lemuavan pultsariyksilön vierestäni, ja yllättäen se jonotti minulta vapautuvaa Hesaria. Kotoisaa. Samaisella puisto-kirjastoreissulla oli mielenkiintoinen kohtaaminen keski-ikäisen Irakilais-pariskunnan kanssa. Nainen tuli juttelemaan minun kanssa kun piirtelin puistonpenkillä, ja hän jäi siihen minun kanssa juttelemaan pidemmäksi aikaa. Hän kyseli minun sopeutumistani tänne, koulun käynnistäni ja elämästäni Suomessa. Mies kysyi koko keskustelun aikana ainoastaan, että olenko naimisissa ja onko vanhempani elossa.(?) En tiedä, mutta päättelin että ilmeisesti heidän kulttuurissa ei nuoret vapaat naiset matkustele - ei ainakaan yksin. Keskustelun lopussa nainen antoi puhelinnumeronsa ja pyysi minua jonakin viikonloppuna tulemaan heidän luokse kylään. Nyt olen vähän kahden vaiheilla, että mitä pitäisi tehdä. Toisaalta olisi hienoa mennä kylään, (väärät) mielikuvat eri kulttuureista eivät koskaan muutu ellei ihmisiin tutustu. Vierailusta voisi tulla hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Mutta toisaalta taas hieman pelottaa mennä vieraiden ihmisten kotiin, joita että tunne ollenkaan. Eikä ole yhteistä sujuvaa kieltä, eikä tavat ja tottumukset ole samoja. Minua jo keskustelun aikana pelotti, etten sano mitään mikä heitä voisi loukata. Ja ongelman aiheuttaa se, etten tiedä mitkä kaikki asia on tabuja kyseisessä uskonnossa - kulttuurissa. Toisaalta, jos he haluavat tavata ihmisiä oman sosiaalisen piirin ulkopuolelta, niin eikö se tarkoittaa sitä että he ehkä ymmärtävät sen, ettei kaikkiin asioihin suhtauduta samalla tavalla. Ja he ymmärtävät sen, että ulkopuolinen ei ehkä tiedä heidän normistoaan. Soittaakko heille vai ei? En ehkä taida voida soittaa heille ja sanoa, että mielelläni tulen teille kylään jos saan ottaa ystäväni mukaan :P Mukavammalta tuntuisi mennä jonkun kanssa yhdessä kuin yksin. Olenko minä nyt vaan pelkuri? (vähän tuntuu siltä...:)