Juu, ei miusta tullut supermallia, eikä edes hiusmallia, se selvisi maantaina Hotelli Hiltonissa järjestetyssä castingissa. Toisaalta olisi ollut hienoa saada leikkaus ja väri ilmaiseksi, mutta kun näki että mitä ne olisi tehnyt hiuksille, niin en ehkä sittenkään olisi raattinut antaa hiuksiani niin radikaaliksi leikata. Jos ne ois minut valinneet :)

Tiistaina oli saksalaisen syntymäpäivät. Mie leivoin sille Nalle Puh muffinseja (lisää vain vesi ja koristeet periaatteella :)  ja ostin valkosuklaata. Ulrike oli joskus aikaisemmin maininnunt tykkäävänsä kyseisestä suklaasta. Illalla miulla oli koulua, jossa meillä oli vierailevan luennoitsijan opetusta tiedossa. Oikea opettaja on nyt kuukauden Yhdysvalloissa, hän ei kuulemma kestä Mälmöön säätä maaliskuussa, joten hän pitää lomansa aina näin maaliskuussa ja menee kotimaahansa käymään. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, toisaalta tammi- tai helmikuu kuulostaa minusta paljon pahemmilta kuukauksilta kuin tämä nykyinen. Nyt kummiskin jo päivät alkavat pitenemään ja Aurinkoakin on joskus nähty.

Tuntien jälkeen palatessani kotiin kämppikset, vahvistettununa synttärisankarin poikaystävällä ja muutamalla naapurilla, olivat jo juhlatunnelmissa. Sekaan siis. Keskiviikko oli sitten hiljaisempaa eloa, Isolden synttäreiden kunniaksi tehtiin porukalla pizzaa. Mie, Ulrike ja Ollie ostettiin mainiosta Hollandia-konditoriasta Sacher-kakku keskiviikon synttärisankarille. Isolde on valitellut kun Malmööstä ei ole löytynyt aitoa Sacher-kakkua, niin päätettiin hänet yllättää. Tosin kahvila yllätti meidät. Ostaessa kakkua vielä kysyttiin varmistukseksi, että onhan tämä suklaakakulta näyttävä kakku sacher-kakku, niinkuin lapussa lukee. Ja niin ne väittivät. Mutta totuus paljastui kotona - ei ollut aitoa Sacheri. Mutta mielettömän hyvää se silti oli. Onneksi. Illalla lähdin Isolden kanssa pyörähtämään perinteisellä keskiviikko Student Pub-kierroksella. Tosin mie palasin sieltä ajoissa, toisin kuin synttärisankari..

                Miss Suomi-kisa  :)

 

Torstaina meillä oli koululla Öppet Hus - eli avointen ovien päivä. Päivän idea on esitellä Malmö högskolania nykyisille lukiolaisille, jotka harkitsevat tulevaisuuden opintojaan. Joka tiedekunnalla oli omat osastonsa yms. Vaihtariporukalla oli oma nurkkauksensa, jossa jokainen vaihtarimaa esitteli omaa maataan pienellä standilla. Koko päivää ei siellä tarvinnut olla, vaan maat esitetiin viiden maan ryppäissä, ja jokainen vuoro kesti vajaan kaksi tuntia. Suomen kanssa samaan aikaan esillä oli Australia, Liettua ja Etelä-Afrikka (- jostain syystä Italia oli myöhässä :P) Malmöössa on miun lisäksi kaksi muuta suomalaista vaihtaria, Michelle ja Kaisu, Oulun yliopistosta. Tytöt ovat olleet täällä koko lukukauden, ja opiskelevat muilla kursseilla, niin hyvin vähän on tullut heitä aiemmin nähtyä. Meidän standi koostui Suomi-valokuvista (mm. Matti ja Mervi), Fazerin erilaisista karkeista, suomalaisista lehdistä, koivun lehtien tuoksuisista hajusteista kruunattuna Suomi-iskelmällä. Suurinta osaa tavaroista saa kiittää Kaisun siskoa, joka oli koonnut Kaisulle hänen lähtiessään vaihtoon Suomi-survival paketin, johon kuului myös nää ihanat poskeen kiinnitettävät liput :) mikä ei sitten ihan niin helpolla lähtenytkään irti..

Osa porukasta oli panostanut paljon esittelypäivään, osa jätti tekemättä kokonaan - ja kaikkea siltä väliltä. Jamaican tyttö oli tehnyt kunnon ruokaa ison määrän, grillattua kanaa, riisi-papusekoitusta, kastiketta ja salaattia! huh! (mie hetken harkitsin korvapuustien tekoa, mutta että oisin leiponut pullaa kaksi kertaa viikossa, niin se olisi ollut jo liikaa ;) Ainut harmi tapahtuman organisoinnissa oli se, että osa päivän tapahtumista oli sijoitettu hieman sokkeloisten käytävien sekaan - kuten meidät vaihtarit. Paikalla kävi ehkä prosentti siitä määrästä ihmisiä mitä aulassa oli. Ensimmäisen ryhmän kohdalla kävi kolme ihmistä, meidän aikana hieman enemmän. Mutta kukaan ei tullut mitään kyselemään, lähinnä tää esittely juttu meni vaihtarikeskeiseksi. Toiset vaihtarit esittelivät maitaan toisille. Ja jos joskus törmäätte Australian tuotteeseen nimeltä Vetemite - kiertäkää kaukaa! :) Tosin australialaiset sanoo samaa meidän turkin pippurista :)  

Tänään sain vihdoinkin soitettua lääkäriin, jaksoin kiltisti jonottaa puhelimessa vajaan tunnin. No ei se ehkä ihan niin kauaa oikeasti ollut - toisaalta siltä se kyllä tuntui. Tosin viihdykkeenä miulla oli virtuaalisesti kaverini puolivuotias vaavi. Tyyppi leikki lattialla, jossa oli myös webcami, niin pystyin seurailemaan taaperon touhuja. Tämä tarina on vihje tuonne Lempäälän suuntaan, eikun tietokonekauppaan ostamaan kamera :P ...saa niitä myös Prismasta.

Iltapäivällä siis lääkäriin, poskiontelon tulehdus löytyi - yllättävää :) Mutta lääkärini, nimeltään Saima, määräsi miulle ensin kortisonisumutetta, ja jos se ei toimi, niin sitten antibiootteja. Lääkäristäni lähtiessäni en saanut reseptiä käteeni, mitä ennätin jo lääkärille kummastelemaan, vaan hänen kirjoittama resepti näkyy apteekin tietoverkossa. Kätevää. Bussipysäkillä mietin, että kuinka helppoa tuo tuommoinen menetelmä on, minulla kun on tapana kadottaa esim. vuodeksi kirjoitettu reseptit aivan varmasti kolmen kuukauden jälkeen. Hetken mietin myös sitä, että mitäs sitten käy jos resepti katoaa bittiavaruuteen, tietokone ongelmat kun ei kovin harvinaisia ole, niin milläs sitten todistat että on miulle oikeasti kirjoitettu resepti. Saapuessani apteekkiin sain myös tähän kysymykseen vastauksen. Miun reseptiä nimittäin ei ollut tullut verkkojärjestelmään :) (kannattaa aina miettiä etukäteen, mitä aikoo pohtia) Mutta ei se nyt niin mahdottomuus ollut saada selville, että mitä miulle oli määrätty. Ei vaikka en muistanut lääkärin nimeä, pelkkä etunimi ei jostain syystä riittänyt (?), enkä terveuskeskuksen nimeä..Kuka nyt siinä vaiheessa älyää katsoa kuitista, että mikä terveyskeskuksen nimi oli...Neljä puhelua kesti selvittää miun resepti, joten ehkä sillä paperiversiolla on myös puolensa.

Nyt oon illan tavannut matkavakuutukseni ehtoja, ja ehkä näyttäsi siltä, että saisin sieltä korvauksia. Matkavakuutuksessani kun ei ole omavastuu-osuutta. Ihan hienoa. Pikkutekstejä lukiessani miulle myös selvisi, että miulla kun on jatkuva matkavakuutus, niin se on voimassa myös kotimaassa. Silloin kun olen 50 kilometrin päästä kotoani, olen matkavakuutuksen piirissä. Hienoa, nyt jos Helsingissä olessani murran jalkani, niin se menee matkavakuutuksen piikkiin. Ja edelleenkään siinä ei ole sitä omavastuuta. Eli miulle on jopa kannattavampaa murtaa jalkani Helsingissä kuin Tampereella :) 

Tänään suoritin myös kansalaisvelvollisuuteni Suomea kohtaan ja kävin äänestämässä. Konsulaatti sijaitsee itse asiassa terveyskeskuksen vieressä. Ei huono tuuri olleskaan. Etukäteen ajattelin, että on hienoa päästä näkemään kerrankin konsulaatti sisältäpäin. Miusta ne kuulostaa niin hienoilta paikoilta. Mut tää ei ollut, tää oli vain yksi pieni koppi E.on'in rakennuksesta. Tosin sillä on ehkä jotain tekemistä, että olen Malmöössä Suomen konsulaatissa enkä esim. Tukholmassa. Mutta siellä olleiden naikkoisten kanssa oli kiva höpötellä Suomea. Paikalla oli myös muutama muu äänestäjä, ja eräs herra suomenkielellä väitti että Suomessa voi äänestää netissä näissä vaaleissa. Ei nyt sentään, Eestissähän niin pystyy seuraavissa vaaleissa tekemään. :) Miun saapuessa paikalle samainen mies päivitteli naikkoisten kanssa sitä, että Helsingissä on kuulemma normaalia maksaa ratikkalippu kännykällä. Voi teknologian suurta ihmettä, toisaalta täällä se tulee vasta kokeiluun busseissa viikon ajaksi ensi kuussa. Kokeilua kampanjoidaan sillä, että kun ostaa matkalipun kännykällä saa joka neljännen matkan ilmaiseksi. Hyvä tarjous.

Päätin alkaa päivittämään blogiani useammin kuin kerran viikossa, ettei joka tekstistä tule romaania. Itsestänikin kun on kivempi lukea lyhyitä postauksia usein, eikä valtavia vuodatuksia. Mutta tällä kertaa ideani ei aivan toiminut. Pitkä postaus tuli silti.

Huomasitteko, miun elämää internetistä on nyt voinut seurata vuoden. Ohos. Tosin vuosi sitten oli vielä ihan eri kuviot tiedossa. Mutta suunnitelmat muuttuu, joskus aika nopeastikin :)