Elämä alkaa taas sujumaan Helsingissä. Joko olen nenä kiinni kirjassa tai Sibelius-Akatemialla ihailemassa tulevia Matti Salmisia ja Karita Mattiloita. Ja samalla ihmettelemässä, että kuinka vähän voi tajuta tunnin kestävästä oopperasta, vaikka sitä katsoo jo ties kuinka monetta kertaa. Oikeasti mukavaa siellä on ollut, mitä nyt pomo syö eväät :) 

Malmöö tuntuu hetki hetkeltä todellisemmalta, tänään viimeeksi tuli pre-arrival kirje sieltä. Kirjeessä kerrottiin, että mitä kaikkea sinne kannattaa ottaa mukaan. Kuten esimerkiksi polkupyörä :) Oikeasti, kirjeessä pyydettiin tuomaan oma polkupyörä mukanansa, jos vaan mahdollista. jeps. Samaisessa kirjeessä, kuten myös kolmessa edellisessä mailissa korostettiin, että muista ottaa mukaasi saamasi Letter of acceptance, sillä todistat että olet saanut opiskelijapaikan koulusta. Minä kyllä sen nyt muistan ottaa mukaani - heti kun muistan että mihin olen sen laittanut...Olen viimeeksi nähnyt sen Savonlinnassa, ja pelko onkin suuri että siellä se on Vuorilinnan paperinkeräyksessä.jeps.

Oulun reissu meni hyvin, vaavi sai nimekseen Seela Helmi Mikaela Brauer. Samaisessa kastetilaisuudessa kastettiin myös Seelan serkku, Silja Lahdenperä. Toinen vaavi itki koko tilaisuuden ajan ja toinen oli tyytyväisenä hiljaa :) Nää kaikki vaavijutut on mulle outoa ja ihmeellistä :)  Mie kävin pohjoisen turneella ensimmäistä kertaa yksin vaunujen kanssa lenkillä. Sai rauhassa höpötellä vaunuille, eikä kukaan kattonut oudosti, toisin kun yleensä koiran kanssa ulkoiltaessa. Suurin ongelma oli se (vaavin omaavat äidit saa antaa neuvoja) että kuinka vaunulenkkeilystä saisi hyödyn myös käsilihaksille. Lisäpainoja kyytiin ja jyrkkää ylämäkeä talsimaan? Seelan kanssa vietetty aika oli ihanaa ja oikeasti harmittaa, että kun tulen Malmösta niin tyttö on ennättänyt kasvaa paljon :( Toinen kauhistus on se, ettei setteriäkään näe puoleen vuoteen. Suloinen tyttöni on täyttänyt 9 vuotta kun tulen takasin. Se on jo aika korkea ikä setterille. Ja se pelottaa.

Outi: Teatterimaailmassa se pääpiirteissään menee niin, että jos olet vieraileva valaistussuunnittelija niin olet teatterissa harjoitusajan, noin. 6 viikkoa ja sitten ensi-illan jälkeen sitten seuraavaan projektiin toiselle puolelle Suomea. Teatterin oma väki suuntaa heittimet ja ajaa valot näytöksissä. Mutta sitten taas jos toimii valaistusmestarina teatterissa, niin suunnittelun ohella myös pystytät ja ajat valot näytöksissä. Repertuaariteatterissa (puhumattakaan oopperasta) eri näytöksiä saattaa olla viikossa 3-4 kappaletta. Itseäni kiinnostaisi juuri mestarin työ, sitten joku päivä. :)