Sunnuntaina innostuttiin tekemään lumi-ukkoja ja akkoja - ja lemmikki-rotan. Saksalaiset sentään ovat lunta nähneet, mutta Aussi- Kathrinelle lumiukkojen teko oli uutta ja ihmeellistä. Ja yksi räkätautinen esitteli kuinka lumi-enkeli tehdään :D (ei kerrota äitille ;) Iltapäivällä käytiin Kathrinen kanssa rannalla kävelemässä. Sen vanhemmilla on maatila Tansaniassa, ja niillä on bordercollie (huoh) - ja toki lampaita :) Pääsin hehkuttamaan hänelle agilityn ihanuutta, ja nyt aion raahata hänetkin, kuten Liankin, ensi-kuussa järjestettäviin agilitykilpailuihin. :) Ranskalainen ja saksalaiset sentään tunsivät lajeista jaloimman jo etukäteen. (miulla ON hyvin pahat koira-vieroitusoireet täällä :( 

Isolde, Ulrike, hänen poika-ystävänsä Ollie , Theressa ja Kathrine.

Juu, eli Antin lähdön jälkeen meille asettautui asumaan tämän saksalaisen poikaystävä. Heillä on neljän viikon lukuloma koulusta, joten meitä asuu nyt sitten viisi seuraavan kuukauden ajan solussamme. Maanantaina kävin harrastamassa sulkapalloa, vaihtelevalla menestyksellä. Kahteen viikkoon en ole urheilua pystynyt harjoittamaan, ja luulin jo olevani siinä kunnossa, että jaksaisin - mutta ei..Urheilun jälkeen pää oli hajoamispisteessä, ja jouduinkin tunnustamaan itselleni, että tällä miun taudilla on nimikin - poskiontelontulehdus. Hitto, olin jo päättänyt etten kyseistä tautia tällä kerralla saa :(  Joten, tiedon mujertamana tänään marssin lääkäriin. Poskiontelontulehdus on siitä ikävä sairaus, ettei se lähde vain ajan ja levon kanssa, vaan yleensä tarvitaan naista vahvempaa apuun. Tosin, yritin kyllä lääkäriin menoa jallittaa, mutta kun Antti alkoi pelottelemaan punkteerauksella, niin kummasti lääkäri ei tuntunutkaan yhtään huonolta ratkaisulta. Lääkäriin pääseminen oli sitten eri juttu, oikeastaan en vieläkään ole sinne päässyt. Otin netistä katu-osoitteen perusteella koodin, että mihin miun pitää bussilla ajella. (toim.huom. käytin samoja ohjeita mitkä oltiin jo aiemmin polven takia jouduttu etsimään) Hyvä, pääsin perille Södervanille. Kartan mukaan sairaala-alue on sitten siinä vieressä. Todellakin sairaala-alue - Kouvolassa sitä olisi kutsuttu kaupunginosaksi. Tuli ikävä Tays'siä Tampereella, se kyllä valtava kokoinen rakennus miljoonine siipineen, mutta alakerrassa on neuvonta, josta voi kysyä apua. Täällä oli vaan kartta kadun reunassa. Miulla oli tiedossa vain katu-osoite, mutta eihän siihen kartta-alueen yhdellekkään tielle ollut merkettu tiennimiä. Jälleen harrastin rakasta lajiani, eli palloilua. Palloiltuani tarpeeksi erinäköisten rakennusten seassa, ja jo homman alkaessa minua kypsyttämään aloin kehittämään vaihto-ehtoisia suunnitelmia. Ensimmäinen oli se, että tilaan taksin itselleni - ja se saa kyyditä miun kyseiseen osoitteeseen. Todennäköisesti siis kulman taakse. Suunnitelma kaksi oli se, että vahingossa liukastun tai jään auton alle - silleen kevyesti, niin ambulanssi oisi vienyt miut edes johonkin hoitoon..:) Suunnitelma kolme oli se, että kävelin lähimpään taloon sisälle, olisiko se ollut palstiikkakirurginen vastaanotto, ja kysyin toimistossa istuvalta naiselta lisäohjeita. Jolloin sain selville, etten ollut sielläpäinkään, koko terveyskeskus ei ole sairaala-alueella, vaan Södervanin toisella reunalla. Selvä, eipä tullut mieleen. 

Lopulta pääsin terveuskeskukseen, sitä ennen palloilin taas tovin. Kävin kirpparilla ja afrikkalaisessa kaupassa, ja pääsin kuin pääsinkin oikealla kadulle. Terveyskeskus oli ihan tavallinen kerrostalo, ihan tavallisten asuinkerrostalojen seassa. Siellä mukavanoloinen tätsy sanoi, että kokeile perusnenäsumutetta ensin pari päivää, ja jos se ei auta niin tule uusiksi. Mie olin ihan että selvä ja heippa. Kunnes sitten ulkona tajusin, että miun ois pitänyt ehkä olla hieman vaativampi. Niin monta kertaa kuin miulla on poski-ontelon tulehdus ollut, niin merkit kyllä tiedän - ja tiedän, ettei se millään Otrivinillä lähde pois. Jos sitten vaikka ensi viikolla saisi jo antibiootit :)  

Tänään kävin hiusmallikoetilaisuudessa. Ilmainen leikkuu ja väri kiinnostaa aina :) Ja hiukset on uusiutuva luonnonvara. Toki vähän hirvittää, tarinoita on kuultu monenlaisia. Omat kokemukset tähän saakka ovat olleet hyviä. Tänään ne otti meistä vain kuvat ja perustiedot. Kuten kengän koko ja pituus :P  Maanantaina illalla selviää, että ketkä on valittu. Leikkaus ja esiintyminen olisi sitten tiistaina. Ei miun odotukset kovin korkealla ole - paikalla kun oli muutama muukin ihminen. Mutta jos mitään ei koskaan yritä , niin mitään ei koskaan saa :)

Tämän päivän sivuhuomautuksena on täällä vallitseva kirja-ale. Alennusmyynnit alkoivat tiistaina, jolloin jopa lähikauppani Ica avautui kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, ja tarjosi asiakkailleen aamupalan ilmaiseksi. Ja kirja-ale on todellakin sanansa veroinen. Kävin tänään kirjakaupassa niin esimerkiksi Dan Brownin kaikki kirjat olisi saanut seitsemän euron kappalehintaan. ( Tanjan oman valuuttakurssin mukaan laskettuna). Taru sormusten herrasta-trilogiasta olisi joutunut pulittamaan jopa 5 euroa. Jopa bestseller listan ykkösenä oleva kirja oli alennusmyynnissä - kovakantisella kirjalla taisi hintaa olla 7 euroa. Uusin, kuten kaikki muutkin Potterit maksoivat 12 euroa. Arvatkaa vaan, kuinka paljon olisi tehnyt mieli ostaa kirjoja..

Kaupassa törmäsin naapuriin, Jason kertoi että hän on lähdössä käymään kotona Hong Kongissa ensi viikolla, kun se on niin halpaa sinne mennä. jep. minä kanssa. siis sinne hong kongiin :) Olisi luullut, että jos suomalainen ja kiinalainen juttelee Ruotsissa kotona piipahtamisesta, että se olisi ollut se edellä mainittu, joka menee kotonaan käymään  :)  Ja Liakin on tällä hetkellä Lontoossa. Miullakin on kauhea matkakuume. Tosin Hanna totesi mesessä juuri äsken, että kuinka miulla voi olla matkakuume, kun koko ajan olen matkoilla :)  Hyvä pointti.

Sanna kertoilee blogissaan suloisen Seelan uusista ja unohdetuista taidoista, niin mie olen kanssa löytänyt yhden uuden, jo kertaalleen unohdetun asian, nimittäin unisadun! Kuinka hyödyllinen ja rentouttava asia se on, enää en pysty käymään nukkumaan ilman, että kuuntelen pätkän ruotsinkielistä Harry Potteria :) Ensimmäinen kirja on jaettu kymmenelle CD:lle, ja mie oon jo CD:ssä numero kuusi. Tällä hetkellä tahti on jotakuinkin yksi tunnin CD per päivä. Onneksi Pottereita on kirjana julkaistu jo kuusi kappaletta, joten miulla vielä riittää kuunneltavaa. Tää ei ehkä sitten enää toimi kun sängyssä nukkuu kaksi hahmoa, mutta tällä hetkellä nautin tästä. Niin ja heinäkuuta odottaessa - voin nyt näin julkisesti tunnustaa odottavan suht innokkaasti viimeisen kirjan julkaisua, saadaan tarina vihdoin loppuun. Ei ole enää montaa yötä jälkellä :)

Vielä riittäisi tarinoitavaa, mutta nyt taitaa tuo Hogwardia kutsua, pitää jotain jättää myöhemmillekkin päivityskerroille :) Vaikka kuten se, kuinka veljeni sai armeijassa painavaa tekstiä päähänsä :)   (...pitää kai ensin kysyä, että saako asiasta kertoa :D )   

God natt!

niin ja, uusia kuvia taas galleriassa - kuvat päivittyy useammin kuin teksti. Niitä kannattaa käydä aina silloin tällöin kurkistamassa.