Minä poltin tänään itteni auringossa. Mutta kun sitä ei luullut tarvitsevansa suojakertoimia vielä maaliskuussa ( - kun ei ole luntakaan heijastelemassa). Väärin luultu, olisi tarvittu. Kaula on nyt helakka ja kutiava. Naama ainoastaan vienon pinkki. Mutta ihania päiviä ovat olleet. Ulkona ollaan oltu niin paljon kuin mahdollista. Kun ei koskaan tiedä koska sää päättää muuttua, ja kun kokemuksesta nyt tiedetään, että yli kaksi viikkoakin voi mennä ilman aurinkoa. On ainakin D-vitamiinit varastoiduttu tulevan varalle. Päivän pituus täällä on noin aamuseitsemästä ilta puoli kasiin (siis auringon nousu ja lasku). Joten Suomessa taitaa olla jo pitempi päivä - silloin kun tammikuussa tulin tänne, niin täällä oli tunnin valoisampaa kuin Suomessa. Mutta tammikuustahan onkin jo pieni ikuisuus.     

Eilen näin leppäkertun, enkä vaan yhtä vain ehkä kymmenen. Asia, mitä täällä olen alkanut kaipaamaan on rullaluistimet. Hetkittäin olen jo miettinyt, että pitäisikö täältä ostaa uudet kulkuvälineet, kun omat Suomessa ovat hieman heikossa hapessa ja varmaan kohta juhlivat jo pyöreitä vuosia. Ihana niillä ois täällä viilettää. Pahoja ylämäkiä ei ainakaan olisi tiedossa (vieläkään :P ) Mutta miun pelko on, että jos ne ostan niin täällä alkaa sadekausi, joka kestää kesäkuulle. Muutenkaan niiden raahaminen Suomeen kaikkien muiden kassien kanssa ei kuulosta yhtään kivalta. Minullahan ei onneksi ollut paljoa ylipainoa (kassissa ainakaan) kun tänne tulin - vain vaivaiset viisi kiloa. Enkä onneksi täältä ole ostellut mitään uutta. En. :) Kohta oikeasti harkitsen vakavasti sitä, että tulen täältä pois Tallinkin Rostock- laivalla. Se kun lähtisi tästä jostain suht läheltä :P  Ja kätevästi rantautuisi Helsinkiin, niin siten ei tarvitsisi välittää ylipainoinosta.(joutuisi vaan roudamaan tavarat  kahden maan kautta). Tosin laivaan pystyisin ottamaan tuon ihanan pinkin pyöränikin mukaan. Miulla on kohta taas tavaraa enemmän mukana kuin omaa elopainoa on :) Mutta ei taida olla edes eka kerta. Hitsit, toinen piilari tipahti - se varmaan tarkoittaa Tanjan nukkumaanmeno aikaa.

Tänään tein jotain, mitä en ole pitkään aikaan tehnyt. Oikeastaan en ole sitä ikinä tehnyt. Juoksin - luitte oikein - juoksin meren rannalla. Oli aika hienoa, vaikka juoksemisesta en niin tykkääkään. Tämä vaan kertoo siitä, että oikeasti koittaa keksiä jotain urheilupainotteista tekemistä ulkona, kun ei niitä luistimiakaan ole. Juoksemisen jälkeen pelasin puolitoista tuntia sulista Australias-ruotsalais-suomalaisessa seurassa. Nyt koskee selkään - kummallista :)

Viiden minuutin päästä (suomeen aikaa laskettuna siis) voi jo sanoa, että  huomenna olen  Hampurissa. Onneksi en laske minuutteja lähtöön  :)

Nyt öitä kaikille - webmasteri palaa koneen ääreen ensi viikolla.