Hitsit, tapahtumia on ollut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. Tiistai-illalla, viikko sitten siis, Antti tuli tänne. Kotimies löytyi huoneesta piirrustustuntien jälkeen. Ensimmäinen ilta meni ihmetellessä - onko tuo nyt oikeasti tuossa, eikä kuvakkeena skypessä ;) Nää kuusi viikkoa on ollut meitin pisin aika erossa koko suhteen aikana- ja valitettavasti taukoa on taas tiedossa. Mutta oma on ollut valintani lähteä tänne :) Enkä kadu sitä - paitsi ehkä vähän tänä aamuna kun Antti lähti. On ollut hienoa huomata, että pärjää hyvin toisella (ja tarvittaessa pakonsanelemana kolmannella) kielellään. Ja sitä kautta maailma tuntuu hieman pienemmältä paikalta, ja tällä hetkellä halu lähteä jonnekkin kauemmas ja pidemmäksi aikaa on kova. Kuten vaikkapa opiskelemaan maisteritutkinto jonnekkin ulkomaan yliopistoon - enää tarvii siis voittaa lotossa ;) Ja myös se on ollut hienoa huomata, ettei turhaan ole tullut istuttua niillä paljon parjatuilla ruotsin tunneilla koulussa, tosin ruotsia käytän ehkä kymmenen prosenttia päivässä, joten kieli tuskin ainakaan kauheasti pääsee kehittymään. Mutta huomaan, että englanti-orientoituneeksi olen jo oppinut tässä kuukauden aikana, vielä en ajattele tai näe unia englanniksi, mutta kun keskellä yötä heräsin ja aloin Antille puhumaan, niin lause pulpahti suustani englanniksi... miusta se aika hassua.. :) Eikä enää pelota soittaa englanninkielisiä puheluita - asia, joka on ollut suuri kauhistus miulle tähän saakka! Vielä kun joku päivä pystyisi sen tekemään ruottiksi :).

Meinasin laittaa ylisöpön pusukuvan tähän - mutta päätin säästää teidät siltä koska enhän minä söpöile koskaan :)

Hups, nyt tuli jaariteltua ihan jostain muusta, mutta siis viikon tapahtumiin. Keskiviikkona huomasimme nukkuneemme yön ikkuna auki, joten äkkiseltään voisi veikata, että tämä minua piinava räkätauti voisi olla alkujaan siitä..(Miulla tänään on oikeasti jaarittelupäivä, yksikään lause ei ole napakka ja lyhyt..) Mutta siis, keskiviikkona käytiin kaupungilla kävelemässä, hieman shoppailtiin ja käytiin varaamassa liput oopperaan. Ja tehtiin ruokaa :) :) Tällä viikolla olen syönyt enemmän ruokaa (ja karkkia ja jätskiä!?) kuin aikaisemmilla kuudella viikolla yhteensä. Torstaina meillä oli yleistä hengailua, hyvää ruokaa ja miulla koulua. Jostain syystä kouluun meno oli vaikeaa - tosin jos viikossa on kuusi tuntia koulua, niin ei kehdannut jättää väliinkään. Perjantaina mentiin Lundiin, tuohon opiskelijakaupunkiin 15 minuutin junamatkan päästä Malmööstä. Siellä kierreltiin puolipäivää, käytiin katedraalissa ja löydettiin Jätten Finn. Tarun mukaan katedraalin on rakentanut mysteerinen jättiläinen, josta ei tiedetty nimeä - hänestä tiedettiin vain se, että hänen puhumansa kieli kuulosti suomelta ( ..ehkä..ruotsi on sittenkin aina paikoitellen hankalaa :P )

Illalla mentiin Malmöön oopperaan katsomaan Träskoprinsessan (puukenkäprinsessa). Ooppera on ruotsalainen kantaesitys. Se siis esitetään ruotsiksi, ja se ei ollut yllätys - mutta yllätys oli se, ettei siellä ollut tekstitystaulua käytössä! Joten siellä me huulipyöreänä istuttiin kaksi tuntia. Onneksi oopperat tunnetusti etenevät hitaasti, joten jonkin käsityksen tarinasta sai. Tosin esityksen jälkeen ostetusta käsiohjelmasta selvisi mooonta uutta asiaa :D Mutta musiikki oli hyvää, ja valaistussuunnittelu oli hyvin tehty - joten tylsää ei ennättänyt tulla..(nim. Tanhauserin esityksessä kolme kertaa nukahtaneena viime kesänä - ja se sentään oli tekstitetty suomeksi (( tosin kyseinen ooppera kestää aika kauan :)) jaaritelua, eikö :) ei ole pakko lukea jos ei jaksa..Ooppera tarjosi väliajalla kahvia ja kakkua - aika kiva! Varsinkin, kun yhdestä tiketistä maksettiin vajaat 10 euroa.

Launtaina mentiin Kööpenhaminaan Katien kanssa. Siellä harjoitettiin yleistä palloilua. Tosin en nähnyt Pientä merenneitoa :(. Seuraavalla kerralla sitten, Köpikseen kun matka kestää peräti puoli tuntia junalla. Pakollisista nähtävyyksistä käytiin taidemuseossa ja erotiikka-museossa, mitäköhän se kertoo meistä?  

 

Yksi pipi tyttö taidemuseon edessä :)

Keskustan kävelykädyllä pyörittiin ja käytiin kivassa (mutta kalliissa) kahvilassa. Josta ei saanut siideriä - kummat tanskalaiset, ei kaikki tykkää kaljasta...Tanskan ja Ruotsin ero on muutenkin aika iso, Tanska tuntuu paljon vapaammalta/suvaitsevammalta paikalta. Tanskassa saa ostaa viinaa kaupasta 15-vuotiaana, kun taas vastaava ikä ostaa viinaa systembolagetista on 20 vuotta. Viisi vuotta on aika iso ero, varsinkin kun se juna kulkee puolessa tunnissa salmen yli.   

Taidekuvaa tytöistä...

Sunnuntai oli pyhitetty pelkästään löhöämiselle.Tosin meidän piti lähteä etsimään auki olevaa apteekkia, koska miun tauti oli pahentunut entisestään, eikä pelkkä kuuma mehu enää auttanut. Lääkkeet tuntuu olevan täällä kalliimpia kun siellä. Positiivinen juttu on, että laktoosivaivaisten pelastus eli Lactrace-tabletteja saa täältäkin. Tosin, ne pitää pyytää apteekkarilta takahuoneesta - ja hetken aikaa luulin että tarviin reseptin sitä varten. Täällä 10 kappaleen paketti maksaa 6 euroa, tarkalleen en hintaa muista Suomesta, mutta väitän että hinta on reilusti pienempi siellä. Maanantaina oli tarkoitus lähteä kävelylle rannalle kävelylle, mutta ennenkuin pääsimme minnekkään miun polvi lopetti toimintansa. Kävin istumaan polven päälle jotenkin huonosti sillä seurauksella, etten enää pystynyt laittamaan painoa polvelle ollenkaan. Mitään ääntä ei polvesta kuulunut kun kävin istumaan, ongelman huomasin vasta sitten yritin nousta ylös ja en enää pystynytkään jalkaa suoristamaan. Polvessa tuntui kuin joku olisi hangannut suoristaessaan vastaan, ja jos jalan laittoi liian suoraksi kipu oli tuskaisa. Kun polvi alkoi turpoamaan mielessa vilahti kaikki kauhukuvat mitä vahinkoja tuttujen polville on käynyt. Varsinkin kun tiedossa on, ettei miun polvet ole enää hyvässä kunnossa salibandyn jäljiltä. Siinä sitten oltiin, jalkapuolena, Antin vikana päivänä täällä, lähdössä sairaalaan jonottamaan.Yritettiin soittaa lääkärille, että mitä miun pitäisi tehdä, mutta yllättäen täälläkin on hurjat jonot näihin numeroihin. Lopulta päätettiin, että mennään suoraan lääkäriin. Pystyin siis hieman kävelemään, kun piti polven koko ajan koukussa eikä laittanut painoa pitkäksi aikaa kipeän jalan päälle. Pakkasin kassiin vakuutustodistukseni ja kummallekkin luettavaa ja musiikkia, ihan vaan varmuuden varalta jos joudutaan pitkäkin aika jonottamaan. Puettiin ulkovaatteet päälle, ja olin jo ulkona odottelemassa Anttia kun polvesta kuului ääni. Ja sen jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Menin normaalisti kävellen Anttia vastaan sisälle, ja totesin ettei meidän tarvitse minnekkään lähteä. Ilme oli näkemisen arvoinen :) Siellä oli siis joku nikama (?) mennyt lukkoon, tuttu ilmiö miun selästä. Mutta koskaan ei ole käynyt polveni kanssa näin. Loppu-ilta sitten naureskeltiin tapahtuneelle - mie kun olin kuvitellut itseni jo leikkauspöydälle tai jotain muuta yhtä kamalaa. :) 

Tänään on ollut ihan tyhmä päivä, Antti lähti keskellä yötä takaisin Suomeen. Mie oon täällä kipeänä yskinyt, niistellyt ja katsellut Bon Jovin vanhoja musavideoita YouTubesta. Menee se päivä näinkin.. :P Koulussakin kävin, tosin ehkä puolet opetuksesta meni ohi.. Tuntuu, ettei sairaus ota parantuakseen. Aina kun on hetken parempi olo, niin kohta tulee takapakkia. Tosin, jos nyt malttaisi olla vaikka edes yhden päivän sängyssä, niin ehkä se tästä helpottaisi...