Tässä on miun koti, hemaiseva eikö totta :)  

 

Ja tässä on kotini ympäristöä, vieläkin hemaisevampaa :) Ja vasta juuri eräs opettajista sanoi, että asumme Malmöön yhdellä kalleimmista alueista. Uskokaa jos haluatte.

Se, että toisella puolella taloa näyttää tältä, selittää ehkä sen, ettei opettajan sanominen ollut ironiaa.

 

Täällä oli myrsky, kuten kaikki sen ehkä tietää. Kiitos Per'in olimme eileen reilut kuusi tuntia ilman sähköä (ja internettiä!!!). Aluksi se oli vain huvittavaa, mutta illan pimentyessä ja viilentyessä alkoi hymy jo hieman hyytymään. Meillä sekä lämmin vesi että huoneiden lämmitys toimii sähköllä, niin alkoi vähitellen kylmä tulemaan. Lopulta istuttiin peitot ympärillä keittiön pöydän ääressä kynttilän valossa ja juotiin punaviiniä (ja keskusteltiin kirjallisuudesta ;). Ja kaivettiin jo vodka pullokin varmuuden varalta esiin, jos oikein kylmä olisi tullut niin oltaisiin turvauduttu sen lämmittävään vaikutukseen, kuten kautta koko tunnetun historian on tehty.. :)

Myrsky päivänä oli ihan pakko käydä rannalla kävelyllä, ja siellä oli paljon muitakin ihmisiä ulkoilemassa. En ole koskaan ollut niin kovassa tuulessa, ihan aina ei itse pystynyt vaikuttamaan siihen, että mihin suuntaan halusi mennä.

 

Lauantaina meillä oli kaupunkikiertue, mukava opas kertoi Malmön historiasta. Aika värikäs historia kaupungilla onkin. Suomikin mainittiin kiertueen aikana, muistettiin mainita että Suomessa vielä tänäkin päivänäkin kaikki joutuvat koulussa opiskelemaan Ruotsia, vaikka Suomi ei ole ollut Ruotsin vallan alaisuudessa ikuisuksiin. Ja kaikki tämä vain siksi, että alle 10 % suomalaisista on suomen-ruotsalaisia. Jostain syytsä muita ryhmäläisiä nauratti. Lauantaina sain ostettua pyöränkin, suloisen pinkin menopelin kahdella lukolla (- ja kahdella valolla, kuten ruotsin laki vaatii).

Tänään alkoi ruotsin opiskelu, meitä oli edistyneitten ryhmässä peräti viisi tyttöä kun kaksi norjalaista ei jostain(?) syytä ilmestyneet paikalle. Ryhmässä on yksi gröönlantilainen tyttö, AnnMarie, kaksi saksalaista ja liettulainen Irma. AnnMarie osaa jonkin verran ruotsia, koska hän osaa puhua Tanskaa. Saksalaiset taas ovat lukeneet ruotsia vajaan kaksi vuotta ja liettualainen vuoden. Joten, niin kauan kun norjalaiset pysyvät poissa olen luokan priimus. :) Tosin, olen  täällä ollessani huomannut, että Ruotsin puhuminen onkin paljon vaikeampaa kuin muistin. Mutta sitä varten täällä ollaan, että oppisin puhumaan paremmin.

Ei tänne kummempia, ihmisiin tutustuu päivä päivältä paremmin. Ranskalaisesta kämppiksestäni olen oppinut, että hän lukee parhaillaan Arto Paasilinnan kirjaa, ja hän kummaksuu kovin sitä mitä minä syön aamupalaksi. Japanilainen on herttanen, ollaan samalla kurssilla jatkossakin, mikä on hienoa. Amerikkalainen on suht' juuri niin amerikkalainen kuin sterotypiat antavat olettaa - mutta onneksi hän on  mukava :) Kiinalainen poika on pelastanut mun uskoni kiinalaisiin ainakin osittain. Saksalaiset ovat kumpainenkin lukeneet Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä, ja nyt tilauksessa onkin Suomesta kirjan elokuvaversio.

Muita asioita mitä Suomesta kaipaa on miun siniset pörrösukat ja ruotsin sanakirja. Luulin olevani niin kova jätkä, että pärjään ainoastaan tietokonesanakirjalla, mutta nyttemmin olen pyörätänyt päätökseni. Myös lämpimiä  (ja varsinkin tuulenkestäviä) vaatteita kaipaan, niitä pakkasin Suomesta mukaani ihan liian vähän. Myös sängyn lämmittäjää kaipaan, joko neli-tai kaksijalkaisena. Toiveissa olisikin saada toinen noista tänne jo kuukauden sisään :)